Karjalaisessa 13.5. julkaistu kirjoitus
Aarno Haapalainen käsitteli Karjalaisessa julkaistussa kirjoituksessaan (26.4.) viime aikoina horroksestaan heräillyttä kotimaista turvallisuuspoliittista keskustelua. Yhä useampi suomalainen on alkanut pohtia, riittääkö Suomelle pelkästään omaan puolustukseemme nojaaminen etenkin Ukrainan kriisin myötä muuttuneessa kansainvälisessä tilanteessa.
Kokoomuksen lisäksi osin myös muissa puolueissa on havaittu, että Suomen ulkopoliittinen liikkumavara on jatkuvasti tiukentumassa.
Suomi ja Ruotsi ovat juuri äskettäin allekirjoittaneet sopimuksen rauhanajan puolustusyhteistyön tiivistämisestä. Jatkossa maidemme joukot harjoittelevat yhdessä entistä enemmän ja jakavat meri- ja ilmavalvonnassa saatuja tietoja. Myös materiaalihankintoja voidaan yhtenäistää.
Tämä on myönteistä kehitystä turvallisuuspolitiikkamme kannalta, mutta pitkällä aikavälillä todennäköisesti riittämätöntä Suomen turvallisuuden näkökulmasta.
On tärkeää, että eduskunta ei enää entisestään vähennä puolustukseen varattuja määrärahoja ja että yleinen asevelvollisuus säilyy.
Natoon kuuluu 28 EU-maasta 22, ja EU-kansalaisista 94 prosenttia asuu Nato-maassa. Sen vuoksi on epätodennäköistä, että unionin jäsenmaista löytyisi riittävää halukkuutta kehittää EU:n omaa puolustusta sellaiselle tasolle, jota Suomessa on ajoittain toivottu. Puolustusyhteistyötä voidaan toki kehittää.
Myönteinen päätös Nato-jäsenyydestä vaatii kuitenkin tuekseen kattavan kansalaiskeskustelun ja selvityksen jäsenyyden hyödyistä ja haitoista.