Keski-Aasian Kazakstan, Uzbekistan, Kirgisia, Tadžikistan ja Turkmenistan ovat harvoille suomalaisille tuttuja maita. Niiden merkitys on kuitenkin korostunut sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyssotansa Ukrainassa ja länsi tiukensi Venäjä-pakotteitaan.
Länsimaat etsivät parhaillaan keinoja sitouttaa Keski-Aasian valtioita yhteistyöhön politiikassa, taloudessa ja muilla aloilla. Muuten uhkana on maiden luisuminen tiiviimpään yhteyteen Venäjän kanssa, johon niillä on yhteisen neuvostohistorian takia jo valmiiksi kulttuuri-, kieli- ja talousyhteyksiä.
Yksi tärkeä kanava sitouttamiseen on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj, jonka vuosittainen ministerineuvosto kokosi joulukuun alussa yhteen Pohjois-Makedonian Skopjessa 57 osallistujavaltion ulkoministerit tai heidän sijaisensa. Aika on otollinen siltojen rakentamiseen, sillä Keski-Aasian maat ovat itsekin halukkaita monipuolistamaan kumppanuuksiaan. Tästä osoituksena Skopjessa Keski-Aasian valtioiden puheenvuorot kuultiin englanniksi, mikä on poikkeuksellista. Esimerkiksi Kirgisia, Tadžikistan ja Turkmenistan ovat tähän saakka pitäneet valtaosan Etyj-puheenvuoroistaan venäjän kielellä.
Myös Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov oli paikalla Skopjen ministerineuvostossa ja kuunteli puheenvuoroni, jossa tuomitsin Venäjän anteeksiantamattoman hyökkäyksen Ukrainaan ja sen seuraukset. Omassa puheenvuorossaan Lavrov väitti, että Etyj olisi surkeassa kunnossa Suomen puheenjohtajuusvuoden 2025 alkaessa. Valko-Venäjä komppasi Venäjää ja puhui ”oikeudesta” heikentää toisten valtioiden alueellista koskemattomuutta. Nämä puheenvuorot huokuivat huolestuttavaa Etyjin perusperiaatteiden kyseenalaistamista.
Vaikeasta tilanteestaan huolimatta Etyj ei ole suinkaan tarpeeton. Sen alustoilla on mahdollisuus esimerkiksi Etelä-Kaukasian Armenian ja Azerbaidžanin väliseen vuoropuheluun maita vuosikymmeniä repineestä konfliktista. Yhtenä täydentävänä raiteena dialogiin voi toimia puheenjohtamani Etyjin parlamentaarinen yleiskokous, joka kokoaa 57 valtion parlamentaarikot yhteiseen keskusteluformaattiin ja vaalitarkkailuoperaatioihin.
Etyjiä arvostetaan niin Keski-Aasiassa kuin Etelä-Kaukasiassakin. Asema Etyjin edustajana avaa näiden alueiden maissa ovet päätöksenteon korkeimmille tasoille saakka, kuten sain huomata vieraillessani Armeniassa, Azerbaidžanissa ja Georgiassa marraskuun puolivälissä. Dialogille on tarvetta, eikä ovelle koputtelijoita ole liiaksi.
Keski-Aasian valtioita tällä hetkellä kiinnostavia teemoja ovat ilmastonmuutoksen hillitseminen, vesidiplomatia, rajaturvallisuus, terrorismin torjunta ja liikenneyhteyksien kehittäminen sekä Keski-Aasian sisällä että sieltä kohti Eurooppaa. Paitsi että näistä teemoista keskustellaan jatkuvasti Etyjin foorumeilla, järjestö tekee kentällä konkreettista työtä asioiden eteen.
Etyjillä on kenttämissiot kaikissa viidessä Keski-Aasian valtiossa, ja missioilla on paljon hyviä konkreettisia hankkeita. Yksi esimerkki on Tadžikistanin-kenttämission tuki maan rajavartiolaitokselle Afganistanin-vastaisen rajan valvonnassa. Afganistanista kulkee paljon aseita ja huumeita heikosti vartioidun rajan yli Tadžikistaniin. Etyjin hanke on auttanut suitsimaan salakuljetusta, joka lieveilmiöineen on Tadžikistanin keskeisimpiä turvallisuusuhkia.
Vuonna 2024, vuotta ennen Suomen Etyj-puheenjohtajuutta, järjestöä luotsaa pieni EU-maa Malta. Sen valinta puheenjohtajaksi oli viime hetken kompromissi, jollaiset ovat Etyjin kaltaisen konsensusjärjestön nykytilanteessa ominaisia. On tärkeää, että sekä Etyjin parlamentaarinen yleiskokous että hallitustenvälisen Etyjin tuleva puheenjohtajamaa Suomi antavat Maltalle kaiken tuen haastavassa tehtävässä. Maltan puheenjohtajuuden aikana Keski-Aasian valtioiden sitouttaminen Etyj-työhön on asetettava prioriteettien joukkoon Ukrainan sodan sekä Etelä-Kaukasian, Moldovan ja Georgian konfliktien ratkaisupyrkimysten ohelle.
Juttu julkaistu alun perin Turun Sanomissa 10.1.